Muuan sopupalloilija kyseli edellistä viestiä kommentoidessaan, pitävätkö huhut paikkansa, että Turkuhallin ottelutapahtumissa olisi viime aikoina havaittu jopa tunnelmaa. Kyllä, se pitää paikkansa. Tunnelma se on nimittäin huonokin.

Kaikki on tietysti suhteellista. Sitkeä Sissiryhmä pitää urhoollisesti meteliä yläparvella, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin yrityksestä huolimatta sekin möykkä on noin pienessä mittakaavassa melko yhdentekevää. Ja onhan siellä viime aikoina muukin yleisö hieman innostunut jopa taputtamaan otteluiden lopussa - johtunee kohtuullisen hyvistä peleistä.

Karu totuus on kuitenkin se, että kun lähes12 000 katsojan hallissa on reilusti alle puolet katsomoista täynnä, tunnelma on aina apaattinen. Toisaalta minä olen hieman jäävi sanomaan tähän mitään, kun katson useimmat pelit pressiparvelta. Siellä lasin takana hissutellessa katoaa se vähäinenkin mekkala ja tunnelma, mitä areenalla saattaa vallita. Toki mediakopissa vallitsee ihan omanlaisensa lämmin ja rakentavan henkinen tunnelma.

Mutta ehkä on parasta kuunnella itse pääosanesittäjiä. Pelaajat aistivat varmaan jäällä hyvin vallitsevan atmosfäärin. Tapparan Tommi Nikkilä totesi seuraavaa joulukuun alussa Turussa käydessään.

– Tosi vaikea oli päästä peliin mukaan, kun oli ihan hautajaistunnelma. Kaukana siitä meiningistä, mikä täällä joskus takavuosina oli.

Loppukevennykseksi pari valikoimaa vuoden 2006 loistokkaimpia ajatuksia ja maukkaimpia letkautuksia urheilun maailmasta.