Terveisiä pimeältä puolelta. Olen viime päivät kärvistellyt vatsataudin kourissa ja toipunut sen aiheuttamasta voimattomuudesta. Melko paukkusmaista puuhaa, en suosittele kenellekään.

Jotain hyvääkin silti. Sairastaminen pakotti pysähtymään kunnolla, mikä on minun kaltaiselleni toohottajalleni sinänsä hyödyllistä. Ja olihan se olon kohentuessa varsin mukavaa vaan olla, mietiskellä ja lukea. Led Zeppelinin tuotantokin tuli otettua haltuun pitkästä aikaa Hammer of the Gods -kirjan lueskelun ohessa.

Myös NHL-kauden alkukiemuroihin ehti perehtyä huolella. Yleisömäärät ovat mielenkiintoinen juttu, joka jaksaa puhuttaa. Itse kirjoitin aiemmin mainostamassani Jääkiekkolehden jutussa, että "fanit eivät hylänneet NHL:ää", vaan NHL teki viime kaudella uuden yleisöennätyksen.

Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa, joka on suomalaiskatsojillekin tuttu. Ilmoitetut yleisömäärät ja näköhavainnot ottelutapahtumassa eivät aina kohtaa. NHL:ssä erot voivat olla dramaattisia, kun suhteellisesti melko iso osa "maksaneista katsojista" on jossain muualla kuin tolkuttoman kalliilla firman paikoilla istumassa.

Ongelma, tai "ongelma", on osin täysin sama kuin SM-liigassa. Kunhan joku firma tai yhteistyötaho on paikat maksanut,  järjestävälle taholle on yleisesti ottaen aivan sama, onko missä istumapaikan haltijat majailevat. Etenkin kun NHL-areenat alkavat olla sen luokan viihdekeskuksia, että niissä bisnesasiakkaat saavat varmasti ajan kulumaan monella muullakin tapaa kuin lätkää katsomalla.

Sitten ovat tietysti ne paikkakunnat, joissa halleissa käy oikeasti surkean vähän väkeä. Niitäkin riittää, ja siinä on Evil Dwarf Bettmanin suurin haaste Yhdysvaltain tv-näkyvyyden ohella. Jotenkin surullisin tilanne on ennen niin maineikkaan Chicago Blackhawksin kohdalla. Joukkueen tämän kauden toisessa kotiottelussa oli 8008 katsojaa.

Aihepiiristä kirjoittaa lisää kanadalaistoimittaja Jamie Fitzpatrick: Lies, Damned Lies, and NHL Attendance Numbers.