Sitten jotain ihan muuta. Tiesittekö elävänne vuotta -15 BA? Maailmahan on menossa åt helvete ja 15 vuoden kuluttua sattuu ja tapahtuu kaikenlaista apokalyptistä, ja ihmiskuntaa "syntyy uudelleen" (Born Again=BA). Vuosi 2022 on siis Year Zero.

Ai, mistäkö tiedän? Tämän ja paljon muuta paljastaa runsaan viikon kuluttua ilmestyvä Nine Inch Nailsin huikeahkolta vaikuttava konseptialbumi Year Zero (levy jo kuultavissa tuolla!). Kaiken kaikkiaan konseptiin kuuluu eräs kaikkien aikojen nerokkaimmista markkinointikampanjoista, joka pitää sisällään salaviestejä t-paidoissa, kryptisiä vihjeitä, "salaliittoteoriaa", lukuisia outoja verkkosivustoja ja muistitikkuja keikkapaikkojen vessoissa.

Kaikkien huikeinta on kuitenkin se, että NIN konsertoi Helsingissä tiistaina. Koska odotuksen kuumeisuus uhkaa syödä analyyttistä viileyttäni, olen kenties hieman jäävi ennakoimaan aihetta. Luotan toki vankasti siihen, että Trent Reznorin laulukirja on vakuuttavaa 2000-luvun tasoa ja nykyisen NIN-kokoonpanon soittopelaamisen rakenne on kaikessa aggressiivisuudessaan ensiluokkainen.

Nyt tarvitaan kuitenkin kovan luokan asiantuntijan apua, ja onneksi sellainen löytyy läheltä. Urheilulehden ja Jatkoajan Esko Seppänen on myös tällä saralla auktorisoitu rockanalyytikko, onhan hän nähnyt kaikki Nine Inch Nailsin Suomen esiintymiset.

Koska analyytikko Seppänen kuuluu myös siihen eutoikeutettuun joukkoon, joka ymmärtää NIN:n olevan länsimaisen sivistyksen suurimpia saavutuksia viime vuosikymmeninä, tyydymme tällä erää ytimekkääseen Jatkoaika-tyyppiseen Seuraa näitä -listaan:

Esko, mitä keskeisiä asioita kehottaisit katsojia seuraamaan tiistai-illan tykityksessä?

"1. Reznorin lavapuheet. Jos sanoo enemmän kuin kerran "Thank you", voidaan se tulkita puheliaisuudeksi.
2. Something I Can Never Have -kappaleen yleinen parhaus. Tulee myös hieno elokuva mieleen.
3. Encore, missä pelaa? Lavaa ei jätetä yli 15 sekunniksi.
4. Visuaalinen yleisilme. Ei pitäisi ainakaan rumaa olla."

Kiitos, Esko. Palaamme syväanalyysin pariin keikan jälkeen. Olen kuitenkin skoutannut illan pääesiintyjän laulukirjan sen verran perusteellisesti, että rohkenen epäillä sitä, kuulemmeko Something I Can Never Have -viisua. Olisi kyllä kiva olla edes joskus väärässä...