Työteliään viikon päätteeksi on kiva saada kehuja. Oln TPS-Blues -pelin jälkeen aikeissa kysyä Hannu Jortikalta kommentteja pariin Tepsin pelitapaan liittyvään asiaan. Ehdin kysymyksessäni noin puoleen väliin, kun tuli jo vastauskin:


Kiitos tästäkin. Onhan se hienoa, että omaa ja kollegoiden osaamista arvostetaan. Tai sitten joku oli vaihteeksi pahastunut jostain "väärin" kirjoitetusta artikkelista. En päässyt selville, kun toinen osapuoli lähti kävelemään pois turhia odottelematta.

No, vaikka Jortikan ivailussa olisikin perää, aina voi lohduttautua sillä, että lahjattomuutta voi paikata ahkeruudella. Tuli kuluneen viikon aikana työstettyä yhteensä kahdeksaa keskimääräistä pidempää lätkäaiheista artikkelia. Haastateltuja oli yhteensä kymmenen, kaukaisin Latviasta. Kaikkien näiden kanssa pystyi keskustelemaan asiallisesti.

Sinänsä hassua, että Jortikkaa ei kiinnostanut edes kuunnella kysymystä loppuun saakka. Viimeksi kun keskustelimme lämminhenkisesti täkäläisen kiekkojournalismin tilasta, hän ilmaisi oikeutetusti olevansa kyllästynyt kaikenlaisiin paskajuttuihin, mutta sanoi olevansa aina valmis puhumaan pelistä ja työstään.

Siitä Tepsin pelinrakentelusta ja avauspelistä minä vaan olisin halunnut puhua...