- Voiko tonne vintille mennä?
- Voi kai... mut ei siellä oo muuta kuin vanhaa romua... ja hiiriä.

Mummolassa tuli käytyä. Ja uteliaan ihmislapsen piti tietysti päästä penkomaan menneisyyden haamuja vanhan talon ullakolle. Äitini mukaan siellä ei ole kuin "vanhaa romua". Vai muka romua? Ehkä vähän sitäkin, mutta jo ensimmäisen kolmen minuutin silmäilyn perusteella löysin vanhoista kirjoista ja leluista ensiluokkaista viihdykettä kolmevuotiaalle tytsylleni. Muun muassa Lumikki ja seitsemän kääpiötä ns. teatterikirjana, sivuilta nousevine liikuteltavine kuvineen, oli melkoinen hitti.

Mutta se todellinen aarre löytyi vintin peränurkasta, ihan siitä rotanmyrkyn ja vanhojen Kokemäen Sanomien vierestä. Siinä se oli, paksun pölyn peitossa, mutta muutoin hienossa kunnossa: 1960-luvun kanadalaisvalmisteinen jääkiekkopeli. Ei siis mitään Stigan muovikrääsää, vaan vankat peltiukot ja tukevaa tekoa muutenkin.



"Canadian Hot Shot", täysin toimintakuntoisena, vain pientä ajan ja ahkeran käytön patinaa pinnoissaan. Munro Gamesin peli lienee päätynyt Satakuntaan joskus 60-luvun puolella, mutta käytössä se on ollut vielä seuraavallakin vuosikymmenellä. Kaukalossa kirmaavat Original Six -joukkueista Boston Bruinsin ja NY Rangersin paljaspäiset äijät. Paikallisväriä pelisessioihin on myöhemmin haettu pelaamalla sopivanvärisillä joukkueille Suomen ja Ruotsin välisiä koitoksia.

Merkkinä maaotteluista on se, että jokaisen ukon "raiteen" viereen on kirjattu pelaavien miesten nimet. Suomella avauskokoonpanona on joskus reilut 30 vuotta sitten ollut maalissa J. Valtonen, pakkiparina J. Rantasila - I. Koskela, ja ketjuna Tamminen-Ketola-Leimu.



Ei siis ollut eräs Mesikämmen (74 A-maaottelua) mahtunut enää pakistoon noihin aikoihin. No, annettakoon se anteeksi. Rantasila-Koskela ovat varmaan pärjänneet ihan hyvin, vaikka vastassa olikin Uffe Sternerin tasoisia svenssoneita.

Parasta pelissä on huoliteltujen peltihahmojen ohella se, että joka äijän ohjauskepit ja -mekanismit toimivat edelleen lähes moitteettomasti. Syy selvisi helpolla pelin alle kurkkaamalle: rattaissa tai muuallakaan ei ollut heppoisia muoviosia. Myös pelin pienet yksityiskohdat ovat kiehtovia. Nykyaikaisten mainosten sijaan kaukaloon laitoihin on vielä 60-luvulla painettu ottelua jännittyneenä seuraavan yleisön kuvia.

Aatteellisen urheilun jaloudesta on kenenkään turha tulla silti lässyttämään (ainakaan jääkiekon osalta, muutoin voidaan toki keskustella). Kaukalon pitkälle sivulle, kalleimmalle mainospaikalle, on asialleen omistautunut pelin omistaja joskus myöhemmin liimannut lehdestä leikkaamansa Osuuskassan ja erään nykyään näissä ympyröissä näkyvästi esillä olevan panimon mainoksen.



Niinpä niin... huolellisen putsaamisen, koeajon ja valokuvaamisen jälkeen pakkasin pelin kunnolla ja kiikutin sen takaisin mummolan vintille (ainakin toistaiseksi). Jos vaikka myöhemmin saisi luvan omia sen itselleen.

Innokkaana kiekkojournalistina tuli tietysti mieleen, että tällaisesta aarteesta voisi tietysti askarrella vaikka jutunkin. Taustatyö ainakin olisi historioitsijalle mieluista, kun saisi tonkia menneisyyden saloja. Olen myös interaktiivisen ja osallistuvan journalismin kannattaja - eli jos joku haluaa kertoa tarkempia tietoja kuvissa näkyvästä pelistä tai kertoa vaikka omia muistojaan asian tiimoilta, älkää epäröikö avata sanaista arkkuanne.



Aijai, takanurkka on jäänyt pahasti auki... he shoots... he SCORES!