Tulipa kohdattua lauantaina toisenlainen mean machine. Olimme koko perheen voimin avaamassa kesän festarikautta Turun Seikkisrockissa. Komea keli, festarisapuskaa ja lapsiyleisölle mukavia virikkeitä, onnistuneet kemut siis. Päivän pääesiintyjä oli itseoikeutetusti Moottörin Jyrinä. Ja jyrisihän se. Heviä lastenlaulusanoituksilla, ei pöllömpi konsepti: muksut oppivat tavoille jo pienestä pitäen ja vanhuksetkin viihtyvät, kun ei tarvitse tuntea myötähäpeää kaikenmaailman rokkikokkien pauhatessa.

Show'ssa oli sopivaa leikkimielisyyttä, mutta myös lajityypin kunniakkaimmat perinteet ja maneerit oli osattu tunnistaa. Perusposeerauksen ja kukkoilun ohella mm. huudatettiin yleisöä. Kertosäehoilauksen sijaan aiheena oli tällä kertaa eläimellinen dinosauruksen karjahdus - tuloksena ihan yhtä mielekästä mölinää kuin maailmantähtien laulatustuokioissa.

Kotiinlähtövaiheessa oli kyllä jo hieman pokassa pitelemistä, kun äijät tuuttasivat Ozzyn legendaarisen Bark at the Moonin nimellä Pissahätä. En jäänyt katsomaan puriko laulaja lavalla lepakkoja kappaleiksi.