Tiiviistä kiekkoviikosta (TuTo 3 peliä, TPS 2, nuorten MM-kisat, Änäriä koneen ruudulta) selvittiin suuremmitta vaurioitta, ja koska turkulaisjoukkueillakin on nyt loppuviikkoon saakka huilia, on hyvä hetki ottaa täälläkin pieni katsaus viime aikojen muihin kulttuurielämyksiin.

Lätkän ohella on tullut tuijotettua paljon elokuvia. Kotimaisilla kanavilla vallalla olevan amerikkalaisen valtavirtaelokuvan joukostakin löytyy välillä varsin sykähdyttäviä elämyksiä. Eilen tuli School of Rock. Vanhan sijaisopettajan mieltä lämmittivät useimmiten hauskan Jack Blackin ohjeet kansakunnan toivoille, joita  ÜBERKUUL ennätti jo esittelemään.

- Give up. Just quit. Because in this life, you can't win. Yeah, you can try, but in the end, you're just gonna lose, bigtime, because the world is run by The Man.
- Who ?
- The Man.
Oh, you don't know The Man ?
Well, he's everywhere...[lue loputkin]

Pari viikkoa sitten tuli katsottua toistamiseen hurmaava Lost in Translation (hurmaava muutoinkin kuin Scarlett Johanssonin vuoksi). Elokuvassa on yksi unettomuudesta kärsivien turistien mieleenpainuva dialogi - ainakin pienen lapsen isukin silmin.

Bob (Bill Murray): It gets a whole lot more complicated when you have kids.
Charlotte (Scarlett): It's scary.
Bob: The most terrifying day of your life is the day the first one is born.
Charlotte: Nobody ever tells you that.
Bob: Your life, as you know it... is gone. Never to return...

Okei, tuo kuulostaa melko kyyniseltä, mutta niin se vaan on. Bobin elämänviisaus ei kuitenkaan pääty tähän, vaan jatkuu:

Bob: But they learn how to walk, and they learn how to talk... and you want to be with them. And they turn out to be the most delightful people you will ever meet in your life.
Charlotte: That's nice.

Niinpä. IMDB auttoi muistamaan.

Koska vuodenvaihde on myös lukuisien vuosiäänestysten aikaa, on tullut ahkerasti kuunneltua viime vuoden musiikkisatoa. Ilman sen suurempia listauksia todettakoon lyhyesti, että vuoden 2006 kenties sykähdyttävimmän levyn pläjäytti Magenta Skycode. Jori Sjöroosilla oli melko hyvä vuosi, sillä mies loihti oman bändinsä levyn ohella kasaan suht timanttisen levyn PMMP:lle.

Jorin menestys on tietysti täysin ymmärrettävää, kun huomioidaan, että hän aloitteli bändiuraansa maineikkaalla Mäntymäen nuorisotalolla laulu- ja soitinyhtye Thergothonin rumpalina. Paljonko tarjotaan doom metal -legendan sittemmin lähes klassikoksi omalla alallaan kohonneen Fhtagn-nagh Yog-Sothoth -pläjäyksen varhaisesta demo-kasetista?

Tulipas paljon linkkejä...