...Eturiviin on päästävä: PMMP soittaa!

No juu, ei kyllä ollut ihan pakko päästä eturiviin: Mutta varsin maukasta oli patsastella rokkipoliisina (kädet puuskassa miksauspömpelin vieressä toki) PMMP:n Turun vierailulla. Hieno päivä sai hienon päätöksen. On ne vaan Ihkhuja ja rokkiakin osaavat runtata perusteellisesti.

Vaikka keikka oli asiantuntijaraadin arvion mukaan aavistuksen verran lyhyt ja sisällöltään turhan varovainen, oli viihde sitä luokkaa, ettei sen kummempaa pettymyksen pistelevää jälkimakua jäänyt suuhun. Hyvän rokkikeikan tunnusmerkistö täyttyi: tunnelma oli juhlallinen, artisti esiintyi edukseen, korvissa humisi nukkumaan mennessä ja aamullakin soi vielä yksi biisi päänsisäisessä rotaatiossa.

Tästä pääsemmekin jouhevasti jo lähes perinteiseen viihdetarjontavertailuun (aiemmat "vertailut"). Lippu keikalle maksoi saman verran kuin lippu keskivertopaikalle Tepsin kotimatsiin. Täytyy sanoa, että jos molemmista pitäisi maksaa, kallistuisin valintatilanteessa suuremmin miettimättä eilisen tapaisen viihteen kannalle. Tässä on toki huomioitava tiheän peleissä käymisen leipääntymisvaikutus ja päinvastaisesti harvakseltaan keikoilla käymisen synnyttämä ekstralataus.

Klubilla vietetyn iltatuokion perimmäinen anti oli se, että tajusin jälleen (PMMP:n sävellystyöstä vastaavan) Jori Sjöroosin olevan nero. Mahtoikohan yleisön joukossa ollutta Joria edes hiukan harmittaa, kun kuuli "Leskiäidin tyttäret" -viisun huikeahkoa nostatusta? Kyseinen sävellys tippui kuulemma loppusuoralla Jorin oman Magenta Skycoden levyltä pois. Olisi vahvistanut jopa sitä levyä.

Sjöroosin näytöt viime ajoilta ovat sitä luokkaa, että melko jouhevaa analogiaa käyttäen voisi todeta Jorin olevan tulosten suhteen Suomen rokkiskenen Jortsu. Turha koittaa, Jori voittaa!

Ai niin, se pätkä, joka jäi soimaan päähän:

"...Hei vatipää, sul on sisäinen trauma
märiset enemmän kuin kakaralauma
ja hengittämästä vihaisena lakkaat..."

Se oli tämä viisu. Jos vaikka jumitti sinunkin päähäsi...