Asukaskerhossa etsitään uudenlaista yhteisöllisyyttä

Perinteisten asuinyhteisöjen ja kaupunkilähiöiden muutaman vuosikymmenen takainen yhteisöllisyys on nykyään lähinnä kaupunkilegendaa. Tavallinen kerrostaloasuja ei usein tunne edes lähimpiä naapureitaan järin hyvin.

Jos tuttuja onkin, kanssakäyminen on helposti lokeroitunutta. Lapsiperheet kokoontuvat hiekkalaatikon ympärille, vanhemmat sukupolvet taas majailevat pihapiirin toisella laidalla pihakeinun liepeillä. Jotkut kaipaavat kuitenkin muunkinlaista yhteisöllisyyttä nykyisessä tehokkuusyhteiskunnassa. Uudenlaisen asukasaktivismin airueet haluavat lähiympäristöönsä tiiviimpiä sosiaalisia verkostoja, tai ainakin hieman enemmän kuin etäisiä rappukäytävätuttuja.

Asukaskerho tuo ihmisiä yhteen

Eräs uusi tai uusvanha yhteisöllisyyden muoto on joissakin turkulaisissa taloyhtiöissä toimiva asukaskerho. Kun perinteiset yhteissaunomiset ja yhteisten kerhotilojen käyttö ovat unohtumassa, haetaan pihapiiriin toisenlaisia vapaa-ajan viettomuotoja kontakteja toisistaan etääntyneiden ihmisten välille.

103376.jpg

YYA:n pihakirppiksellä sukupolvet kohtaavat.

Turun Itäharjulla toimii juhlavalta kuulostava YYA Ylännekadun Yhteistyö ja Avunanto. Isohkon asunto-osakeyhtiön lapsiperheiden keskuudessa virisi pihalla puhellessa idea asukaskerhosta, jonka parissa monenikäinen Liiskolan väki saataisiin lähentymään toisiaan.

 

-         Tässä oli taustalla se, että asukkaiden yhteishenki parantuisi ja taloyhtiössä olisi kaikilla mukavampaa olla. Tutustutaan toisiimme ja toimitaan yhteisten asioiden hyväksi, kertoo asukaskerhon puuhanainen Erja Mesikämmen.

YYA ei tavoittele kuuta taivaalta, toiminta on pienimuotoista ja rakentuu arkisen yhdessäolon ympärille. Vapaamuotoinen kerho välttää turhaa byrokratiaa, ideat toteutetaan kulloinkin saatavilla olevien henkilöiden viitseliäisyyden voimin. Ketään ei rajata toiminnan ulkopuolelle, vaan jokainen asukas vauvasta vaariin on tervetullut mukaan ilman karsintaa. Yksi asukaskerhon tavoitteista on madaltaa tutustumisen kautta konkreettisen naapuriavun pyytämisen ja antamisen kynnystä.

-         Ihmiset ovat yksinäisiä nykyään, vanhuksilla ei välttämättä ole sukulaisia lähellä ja he kaipaavat apua. Eri-ikäiset ihmiset myös liikkuvat usein eri aikoihin pihapiirissä, eikä välttämättä ymmärretä toisiamme, kun ei ole sellaista yhteistä maailmaa, Mesikämmen summaa nykyaikaisen lähiöelämän erään perusongelman.

Pihakirppiksellä on tunnelmaa

YYA on toistaiseksi lähtenyt liikkeelle yleishyödyllisistä askareista. Taloyhtiön kevättalkoiden yhteyteen organisoitiin iskujoukko siivoamaan viereisestä kaupungin metsiköstä ikävät jätteet pois. Pihapiirin eri kulmiin on istutettu vapaaehtoisesti erilaisia kukkia ja suunnitelmissa on kesän huipennukseksi kaiken kansan pihajuhlat.

Kesäkuisena keskiviikko-iltana Ylännekadun pihamaalle on organisoitu vapaamuotoinen pihakirppis. Tiukkapipoista kaupantekoa ei markkinapaikalla nähdä, leppoisaa tunnelmaa sitäkin enemmän. Suosituin myyntiartikkeli on kahvin tai mehun kera tarjoiltava uunituore raparperipiiras. Muutoin turvaudutaan jopa ikiaikaiseen vaihtotalouteen myyjien kesken.

-         Ei tässä suuremmin myytyä tule, mutta vanhempaakin ikäpolvea on tässä käynyt kahvilla, se on tärkeää, kertoo Sanna Lindroos.
 


Vaikka ostajat ovat vielä varovaisia ja helteiseksi luvattu sääkin hieman oikuttelee, hyväntuulinen kirpputoriväki ei kanna huolta. Asukaskerho on saanut jälleen yhden idean toteutettua ja muutaman naapurin tutustumaan paremmin toisiinsa. 

-         Ja on tämä ainakin vähän erilainen tapa viettää iltaa pihalla, naurahtaa 4-vuotiaan Toukon ja 1-vuotiaan Ainon äiti Sanna Lindroos.

 
Jani Mesikämmen
(06/2006)