Mikäli muistan oikein, niin melko tarkalleen kuusi vuotta sitten oli Kiekkolehdessä iso juttu otsikolla "Hannujen valtakunta". Jutun kuvituksessa Iso-Hannu (Ansas) ja Keski-Hannu (Jortikka) taisivat patsastella Kanada-maljan kanssa, ehkä Pikku-Hannukin (Virta) häilyi taustalla.

TPS oli juuri voittanut kolmannen perättäisen mestaruutensa, toistamiseen Jortshun johdolla.

Siitä valtakunnasta ei enää ole jäljellä puoliakaan, ja tämän hetken fiiliksillä kovin moni asianosainen tuskin kokee elävänsä onnellisena elämänsä loppuun saakka. Kruununperijä Jortshu on käytännössä karkotettu valtakunnan rajojen ulkopuolelle, Don Hannu taas ihmettelee mediassa (IL 23.3.) sitä, miksi kukaan ei kertonut hänelle mtä ympärillä tapahtuu (miksiköhän?), vain Pikku-Hannu seisoo voimissaan valtakunnan raunioilla, suuren autioituneen linnan sirkusareenalla...

Vaikka viime päivien mediasirkus onkin pyörinyt pintapuolisesti veljellisen sovinnon ilmapiirissä, jokin kutina kertoo minulle, että ihan kaikkea ei vielä ole nähty ja kuultu. Jortikka toki poistui näyttämöltä kunniallisena hyväntekijänä, rehdisti seuran etua ajatellen ja itsekriittisenä. Siinä sivussa tuli toki suoraan tai välikäsien kautta haukuttua entinen seurajohto, nykyinen seurajohto, edelliset valmentajat, asennevammaiset pelaajat - ja tietysti Tammisen Juhani.

Pöly ei ole laskeutunut vielä senkään vuoksi, että tylyn kohtalon kokeneella ex-päävalmentajalla riittää ymmärtäjiä ja puolestapuhujia kaikesta huolimatta jatkossakin. Osin ehkä aiheestakin, kai? Malliesimerkin tästä antaa jonkin sortin absurdismia ilmeisenä tyylilajina tavoitellut TS:n Jussi Leppäsyrjä:

"Jortikka joutui tällä kaudella sellaisen julkisen ryöpytyksen - ja suoranaisen häväistyksen - kohteeksi, ettei pahemmasta väliä. Mieleen ei tule montaa suurrikollista, joka olisi saanut vastaavan kohtelun... huolestuttavaa on silti se, jos valmentajan kritisoinnin pääargumenteiksi nousevat hänen luonteenpiirteensä tai yksityiselämänsä - eivät näytöt kaukalossa." (TS 23.3.07)

Suoranaiset häväistykset ovat kyllä menneet ohi minulta ja itse asiassa vastaavan kohtelun saaneitakin tulee helposti mieleen. Ja eikö kutakuinkin kaiken Jortikan saaman kritiikin perimmäisenä lähtökohtana ole ollut se, että näytöt työmaalla ovat olleet  ala-arvoisia?

Mieleen tulee taas kerran myös eräs kansanviisaus, joka minusta selittää aika ytimekkäästi kaikenmaailman ryöpytykset ja häväistykset. Sanovat nimittäin Amerikan maalla, että tämäntyyppisessä bisneksessä kannattaa olla ihmisiksi, koska noustessasi huipulle ohitat samat ihmiset kuin tullessasi sieltä alas.

Miettikääpä sitä. Tai jotain ihan muuta.