Pakko se on myöntää. Lauantain TPS-Ässät -ottelun ehdoton, ja ainoa, kohokohta oli Kent McDonellin ja Matti Kuparisen intohimoinen käsilläpuhumisnäytös. Koitos oli jopa siinä määrin kiihkeä, että aina viileän puoluettomasti asioihin suhtautuva turkulaismedia joutui innostumaan.

Kunnon old skool-mittelön yleinen kiinnostavuus näkyi mm. siinä, että Jatkoajan otteluraportti ja etenkin mainio kuvakooste keräsivät muutaman tuhatta "ylimääräistä" lukijaa.

En pidä itseäni minään väkivaltakiekkoilun ihannoijana, mutta sen verran pitkäaikainen kanadalaisen kiekkoilun ystävä olen, että oikein sydäntä lämmitti tapahtumien kulku. TPS:n pelaajan kaltoinkohtelusta ennätti kulua peliajassa mitattuna hieman runsaat 30 sekuntia, kun kuittivihko oli avattu.

Ja kuten Suomessa asiaan kuuluu, rähinästä jaettiin porilaisosapuolelle lisäpenalttia. Tosin SM-liigan kurinpitäjän mukaan kakkua tuli Marko Kupariselle. Hiitzu jo kertoikin muista hassunhauskoista puusilmäilyistä.

Väkivalta on vallankäytön keskeisin väline, kuten tiedetään. Mutta myös tieto on valtaa, etenkin jos sitä jaetaan epätasaisesti. Viime aikoina on taas joutunut nihkeilemään sitä, että TPS:n tiedotuskoneisto on jakanut informaatiota himpun verran vinoutuneesti.

Toissa viikolla TPS julkisti arki-iltana juuri ennen ottelun alkua uuden ulkomaalaispelaajansa nimen. TS:lle mr. Barrett oli ehtinyt kuitenkin antamaan syvällisen haastattelun jo "automatkalla Helsingistä Turkuun". Nyt sunnuntaina TPS lähetti sopimustiedotteen siinä puoli yhdentoista aikaan illalla (loistavaa näkyvyyden maksimointia, BTW). Tussaria tämä ei painoaikatauluista huolimatta haitannut, vaan hienosti oli saatu seuraavan aamun lehteen juttu, johon oli haastateltu aiheesta sekä mr. Lehtistä että mr. Jortikkaa. Vai onkohan niillä aikakone siellä?

Nämä nyt vain tuoreina esimerkkeinä. Asiallahan ei muuten olisi mitään väliä - tähän kun on jo vuosien mittaan tottunut - mutta kun jossain vaiheessa on jo tullut elätelleeksi sellaista illuusiota, että tämä aikakausi olisi jo ohi.