Pakko palata vielä taannoiseen aiheeseen, koska TPS:n vankka mediarynnistys tuntuu vaan jatkuvan pirtsakkana. Kasvot on pesty, oma piha siivottu ja muuta sen sellaista. Kovasti positiivista tilanteessa on se, että Tepsissä ei ole pistetty päätä pensaaseen ja jääty häpeillen hissuttelemaan. Päinvastoin, seura- ja valmennusjohto tarjoavat sanomaansa auliisti esille ainakin paikallisella tasolla, vaikka sanottava tuppaakin jo hiljalleen loppumaan.

Ja taustatukeakin piisaa edelleen. Odotetusti myös semivirallinen propagandapapukaija Eero "Oloneuvos" Wallin suitsuttaa "uutta nousua" paikallisen Aamuset-lehden palstallaan (ei linkkiä valitettavasti tarjolla). Vaikka Eero-setä on löytänyt jopa himpun verran kritisoitavaa menneistä tekosista, aika auvoisalta näyttää TPS-maailma, jos pelkän tällaisen viestinnän perusteella sitä tarkastelee.

Mutta kauniiltahan tuo eittämättä kuulostaa:
"TPS:n pelityyli tulee olemaan nopeisiin suunnanvaihdoksiin perustuvaa modernia jääkiekkoa, jossa rempseäkään fyysisyys ei ole vierasta. Valmennus pyrkii muuttamaan koko joukkueen ilmettä iloisen ja aktiivisen tekemisen suuntaan..." (Aamuset, 28.3.2007)

Jo vain, kunhan eivät vain olisi muualla kiekkoskenessä jo siirtyneet modernista post-moderniin aikakauteen.

Tästä pääsemmekin siihen, että Tepsin uuden ilmeen mielenkiintoisin hahmo juuri nyt on tuore päävalmentaja Hannu Virta. Harvinaisen ristiriitaista suhtautumista mieheen on nimittäin ollut havaittavissa. Muun muassa esittelemissäni paikallismedioissa TPS-ikonin muotokuva on moitteettoman tahraton ja menestystäkin on tullut. Sen sijaan fanien keskuudessa "Hantan" kykyjä epäillään kovasti ja pelätään ensi kauden tarjoavan Virran Espoon vuosina surullisenkuuluisaksi noussutta "hanttakiekkoa".

Vielä tylympää suhtautuminen on isommissa medioissa, joissa esimerkiksi analyytikko Sihvonen on ilmaissut selkein sanoin skeptisyytensä Virran johtajankykyjä kohtaan, ja IS Veikkaajan Vesa Rantanen puolestaan tarjosi tällä viikolla aikamoisen henkilökohtaisen ryöpytyksen, joka Ruissalon suunnalla eittämättä tuli yllättäen ja pyytämättä.

No, aika näyttää ja tekee meistä viisaampia tälläkin saralla. Jos kerran annetaan mahdollisuus nuorille pelaajille näyttää kykynsä ja pelastaa TPS, annettakoon sama mahdollisuus myös valmentajalle.

Lopulta kaikkein parhaiten Palloseuran uutta alkua kuvastaa kuitenkin uusi rekrytointilinja, josta tarjoiltiin hyvä esimerkki torstaina. Mielenkiintoisia, lupaavia ja erittäin hyvin sanallisesti esiteltyyn uudenlaiseen profiilin sopivia hankintoja. Oletettavasti myös kohtuullisen huokeita luonnollisesti.

Ainakin minä tiedän jo nyt meneväni syksyllä mielenkiinnolla seuraamaan, miltä näyttävät Antti Erkinjuntin, Aleksander Salakin ja Max Kolun otteet liigatasolla. Tomi Sykönkin otteita seuraan nyt innostuksella, kun hän käy Turkuhallissa enää vierasjoukkueen väreissä.

Mutta jospa tämä Tepsistä jauhaminen riittäisi nyt toviksi. Seuraavaksi jotain ihan muuta.