keskiviikko, 18. huhtikuu 2007

Uudet murinat uudessa osoitteessa


Karhuherra on muuttanut uuteen pesään. Tarkasta tuoreet murinat osoitteesta


tiistai, 17. huhtikuu 2007

Kiusallinen hiljaisuus


Otsikko ei viittaa millään muotoa siihen, että karhunpesän suunnalla on ollut tovin hiljaista. Oma vaikenemiseni on liittynyt pitkälti monenmoisiin työ- ja yhdistystoimintakiireisiin.

Siinä missä meikäläisen vaikenemista saattaa joku jopa toivoa, moni varmasti suhtautuu aivan päinvastaisesti siihen, että paikallisen Palloseuran jääkiekkosiipi vaikenee kuin muuri. Kotimainen kiekkokausi on päättynyt, siirtohuhut kiertävät villisti ja päivittäisellä tasolla tulee lukuisia siirtouutisia SM-liigan ja lähialueiden suomalaisia koskettavasta pelaajaliikenteestä.

Paitsi Turussa. Ei huhuja, ei uutisia, ei hajuakaan edes suht valmiin ensi kauden joukkueen julkistamisesta. Eikä sanaakaan siitä, miten nopealla aikataululla toteutettavaksi julistettu osakeanti on sujunut, tai on ollut sujumatta. Andersiakin huolestuttaa, täysin aiheesta.

Se on huono juttu, jos jotain kerrottavaa olisi, mutta sitä ei tehdä. Vielä huonompi - ja todennäköisempi - vaihtoehto on se, että mitään kerrottavaa ei ole. Persaukinen seura, jonka markkinoitava päätuote on vaillinainen ja kilpailukyvytön, on kovin vaikeasti myytävä. Ja nyt on se aika, kun HC TPS:n pitäisi myydä henkensä edestä, kirjaimellisesti. Ja vähän muutakin kuin olemassaolevia pelaajia muille seuroille.

Tepsin urakkaa ei helpota tippaakaan se ikävä tosiasia, että urheilusponsorointi ja tukijoiden halu esiintyä (huippu)urheilun parissa on laskussa, kuten Markkinointi&Mainonta kertoo. Tästä ja kilpaurheilun yleisen kiinnostavuuden laskusta ovat eri alojen pahanilmanlinnut varoitelleet jo niin monta vuotta, ettei asiantilan pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä esimerkiksi SM-liigassa. Pelkään, että silti tulee, yllättäen ja pyytämättä.

Mutta turkulaiset voinevat lohduttautua sillä, että ilmeisesti TPS kuitenkin aikoo ensi kaudella pelata, koska harjoituspeleistä varoitellaan jo, ja kansalta kysellään toivelauluja.

Niinpä niin, omalle hiljaisuudelleni on oikeastaan ollut toinenkin syy. Karhunpesässä on käynnissä pieni paikkojen ehostus. Saas nähtä, mitä siitä seuraa, stay tuned...

perjantai, 13. huhtikuu 2007

Liigafinaali turkulaisittain


Hiljalleen alkaa mieli palautua Nine Inch Nailsin vierailusta. Keikka oli henkilökohtaisesti niin hieno tapaus, että onnistuisin nyt vain latistamaan mielikuvaa siitä yrittämällä sanoa jotain. Siksi annankin matkatoverini selvittää asiantilaa hieman neutraalimman katsojan näkökulmasta. Ilmeisen valaistunut on myös analyytikko Seppänen, joka on tapahtuman jälkeen kadonnut maisemista kokonaan.

Mutta juuri päättyneistä SM-liigan finaaleista voisin sanasen tarinoida. Hieman laimeiksi jääneet pelit ja Kärppien tylsyttävä ylivoima eivät kulttuuripääkaupungin suunnalla herättäneet suurempia tunnereaktioita, mutta yhden turkulaisittain mielenkiintoisen havainnon tein.

Kentällä nimittäin seilasi muutama soturi, jotka näyttelivät isoa roolia mustavalkopaidoissa silloin muinoin, kun TPS vielä oikeasti menestyi. Hieman haikein mielin sitä seurasi etenkin Tony Virran ja Kalle Sahlstedtin otteita. "Toke" oli vuosituhannen vaihteessa liigan kovin hyökkääjä ja kaikessa räväkkyydessään todella säväyttävä pelaaja. Nyt hän symboloi yhdessä Petri Variksen kanssa sitä karua faktaa, että Jokerit jäi aika monella sektorilla turhan monta potkua huimaa rallia päällä pitäneiden oululaisten taakse.

Kapteeni Kalle taas oli Token uskomaton tutkapari ja eräs hienoimpia senttereitä, joita minun aikanani Palloseuran paidassa on näkynyt. Nyt hänkin oli jo hieman oman elämänsä sivustakatsoja, kun kolmosketjussa laiturina pörräsi kaikki irtokiekot ja irtohuomion itselleen varastanut Juhamatti Aaltonen. Sinänsä lämmitti kyllä suuresti mieltä, kun todella ikävien henkilökohtaisten pulmien kanssa painiskellut mies sai kevääseensä ansaittua piristystä - toivottavasti - mestaruuden myötä.

Niin tai näin, katoavaa on kunnia kaukaloissakin. Virta ja Sahlstedt olivat toki relevantteja palasia joukkueissaan, mutta nopeasti tuntuvat vuodet vierineen siitä, kun kaksikko dominoi pelejä Tepsin paidassa. Tästä pääsemmekin tukevaa aasinsiltaa pitkin sivuloikalle TPS:n tilanteeseen. Siinä missä nämä kaksi herraa olivat hyvissä joukkueissa nyt hieman pienemmässä sivuroolissa, Tepsin ongelmien eräs syy oli kenties siinä, että Token ja Killerin vanhoja joukkuekavereita pelaili (nimenomaan pelaili, imitoi pelaamista) edelleen turhan suuressa roolissa Tepsissä.

Ai niin, yks juttu vielä...

Mestaruutta railakkaasti puolen Suomen kotiyleisön edessä tuuletellut Kärppien toimitusjohtaja Juha Junno totesi jonkun haastattelun yhteydessä taannoin (olisikohan ollut Urheilulehdessä), että hän luotti Kari Jalosen palkatessaan siihen, että KJ:n hihaan oli varmasti tarttunut jotain siitä kuuluisasta TPS:n voittamisen kulttuurista.

Tässä vaiheessa - kun on kiusallisen selvää, että Pohjoinen Dynastia rohmusi sen kulttuurin viimeistä rahtusta myöten - lienee kohtuullista pyytää jonkinlaista hyvitystä ja kulttuuripääoman rippeiden välitöntä palauttamista. Kyllä siellä Oulussa varmaan jo pärjätään ihan omillaan.

Ystävälliset yhteydenotot ja toimituksen TPS:n toimistolle, Ruissalon puistotie 85, 20100 Turku.

maanantai, 9. huhtikuu 2007

Kohti uudelleensyntymää


Sitten jotain ihan muuta. Tiesittekö elävänne vuotta -15 BA? Maailmahan on menossa åt helvete ja 15 vuoden kuluttua sattuu ja tapahtuu kaikenlaista apokalyptistä, ja ihmiskuntaa "syntyy uudelleen" (Born Again=BA). Vuosi 2022 on siis Year Zero.

Ai, mistäkö tiedän? Tämän ja paljon muuta paljastaa runsaan viikon kuluttua ilmestyvä Nine Inch Nailsin huikeahkolta vaikuttava konseptialbumi Year Zero (levy jo kuultavissa tuolla!). Kaiken kaikkiaan konseptiin kuuluu eräs kaikkien aikojen nerokkaimmista markkinointikampanjoista, joka pitää sisällään salaviestejä t-paidoissa, kryptisiä vihjeitä, "salaliittoteoriaa", lukuisia outoja verkkosivustoja ja muistitikkuja keikkapaikkojen vessoissa.

Kaikkien huikeinta on kuitenkin se, että NIN konsertoi Helsingissä tiistaina. Koska odotuksen kuumeisuus uhkaa syödä analyyttistä viileyttäni, olen kenties hieman jäävi ennakoimaan aihetta. Luotan toki vankasti siihen, että Trent Reznorin laulukirja on vakuuttavaa 2000-luvun tasoa ja nykyisen NIN-kokoonpanon soittopelaamisen rakenne on kaikessa aggressiivisuudessaan ensiluokkainen.

Nyt tarvitaan kuitenkin kovan luokan asiantuntijan apua, ja onneksi sellainen löytyy läheltä. Urheilulehden ja Jatkoajan Esko Seppänen on myös tällä saralla auktorisoitu rockanalyytikko, onhan hän nähnyt kaikki Nine Inch Nailsin Suomen esiintymiset.

Koska analyytikko Seppänen kuuluu myös siihen eutoikeutettuun joukkoon, joka ymmärtää NIN:n olevan länsimaisen sivistyksen suurimpia saavutuksia viime vuosikymmeninä, tyydymme tällä erää ytimekkääseen Jatkoaika-tyyppiseen Seuraa näitä -listaan:

Esko, mitä keskeisiä asioita kehottaisit katsojia seuraamaan tiistai-illan tykityksessä?

"1. Reznorin lavapuheet. Jos sanoo enemmän kuin kerran "Thank you", voidaan se tulkita puheliaisuudeksi.
2. Something I Can Never Have -kappaleen yleinen parhaus. Tulee myös hieno elokuva mieleen.
3. Encore, missä pelaa? Lavaa ei jätetä yli 15 sekunniksi.
4. Visuaalinen yleisilme. Ei pitäisi ainakaan rumaa olla."

Kiitos, Esko. Palaamme syväanalyysin pariin keikan jälkeen. Olen kuitenkin skoutannut illan pääesiintyjän laulukirjan sen verran perusteellisesti, että rohkenen epäillä sitä, kuulemmeko Something I Can Never Have -viisua. Olisi kyllä kiva olla edes joskus väärässä...

lauantai, 7. huhtikuu 2007

Showdown


Siinä missä Suomessa ihmetellään lätkäliigan pudotuspelien valjuutta, yleisön vähyyttä ja pelisysteemien outouksia, NHL:ssä ei taida olla moiseen aihetta. Siellä kun päästään oikeaan tunnelmaan jo ennen playoffien alkua.


NHL:n runkosarja huipentuu viikonloppuna itäisen konferenssin osalta komeimmalla mahdollisella tavalla. Kahdeksannen pudotuspelijoukkuene paikka on vielä avoinna. Siitä kilvoittelevat  playoff-viivan eri puolilla yhden pisteen erolla majailevat Montreal ja Toronto.

Ja kuinkas sattuukaan, että lauantai-iltana joukkueet kohtaavat Torontossa toisensa. NHL-historian kenties kenties rakkaimmat veriviholliset, kiekkohullun kansakunnan edessä Hockey Night in Canada -show'ssa. Tappio ja pudotuspelien ulkopuolelle jääminen on kummallekin joukkueelle vähintään keskikokoinen katastrofi.

Ja voi toki olla, ettei kumpikaan pääse. Soppaa on hämmentämässä vielä New York Islanders, joka voi pyyhältää vielä molempien ohi. Tosin Montreal voi laittaa spekulaatioille pisteen ottamalla kaksi pistettä lauantaina, Toronto pysyy takana yhdelläkin.

Mutta koska pessimisti ei koskaan pety, murjotan pääsiäisen hengessä jo valmiiksi sitä, että vierasvoittoihin kykenemätön Habs kuitenkin nolaa itsensä ja hankkiutuu aikaiselle kesälomalle. Paitsi tietty Niinimaan Janne, joka varmasti lähtee mielellään MM-kisoihin maatansa edustamaan.

Kaikesta huolimatta on hyvä aina muistaa eräs universaali totuus: Leafs suck!



Niin tai näin, Bleacher Report muistuttaa amerikkalaisia siitä, miksi NHL:n pudotuspelejä kannattaa seurata. Soisi niidenkin jo tajuavan.