Ilman Avokatsomoa en ehkä olisi huomannut tätäkään.

Ylläolevan linkin takaa löytyvä Kiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen kävi alkusyksystä luennoimassa Jatkoajan väelle samasta teemasta; miten tehdä hyvää kiekkojournalismia ja miten kysyä hyviä kysymyksiä valmentajilta tai pelaajilta.

Itse olen melko menestyksekkäästi testannut hänen ehdottomiaan toimintamalleja. Ihan aina kaikki ei onnistu...

Tarkkanäköisenä miehenä Sihvonen toteaa, että "jääkiekkotoimittajat eivät hallitse tällä hetkellä kysymisensä strategioita. Mistä, mitä, miten, miksi ja milloin eivät ole journalistien hallussa."

Yhtä lailla on päivänselvää, että Sihvonen ei vieläkään hahmota niitä strategioita, reunaehtoja ja vaikeasti ennakoitavia muuttujia, joiden ympäröiminä valtaosa tämän maan ns. kiekkojournalisteista joutuu operoimaan arjen tasolla. Petteri kun pääsee täyspäiväisenä viikkolehden analyytikkona ampumaan tykillä kärpäsiä melko ainutlaatuisesta asemasta.

Siitä olen täysin samaa mieltä, että urheilutoimittajien olisi " järjestelmällisesti kommentoitava valmentajien ja pelaajien lausuntoja". Rohkeammin pitäisi itse kunkin hakea omaa kommenttia ja näkemystä pelin jälkeen lausuntoautomaatista saatuihin tarinoihin. Siinäkin tulevat toisaalta hyvin usein ja useimmilla toimittajilla nenän eteen ne em. reunaehdot jne.

Siitä en ole ihan varma, minkä pankin Sihvonen on (oman ilmoituksensa mukaisesti) räjäyttänyt. Mutta jonkinlainen sotku ainakin on syntynyt. Kuka siivoaa jäljet, häh?


Lopuksi vielä vähän toisenlaista journalistista problematiikkaa, jälleen Avokatsomon arkistoista. Perinteinen suomalainen urheilujohtaminen elää ja voi hyvin.