Terve maailma.

Pitkällisen pähkäilyn ja analyysin tuloksena arvovaltainen asiantuntijataho on päätynyt siihen tulokseen, että tämä maailma tarvitsee vielä ainakin yhden blogin lisää. Oikeastihan tämän piti startata jo aikoja sitten Jatkoajan verkkolehden alaisuudessa/kylkiäisenä, mutta koska tuo projekti erinäisistä syistä on viivähtänyt, sanomisen pakko ajaa minut harjoittelemaan ihan omin päin.

Sivullekirjoittanut siis harrastaa jonkin sortin jääkiekkojournalismia Jatkoaika.comin toimittajana, erityisalana TPS:n asioista kertominen ja mouruaminen. Muihinkin aiheisiin tungen mittavan nenäni tarpeen vaatiessa palvellakseni jaloa päämäärää. Vapaaehtoisyhteisöämmehän on mm. Mediablogin isäntä, toimittaja Matti Lintulahti kutsunut mairittelevasti "kansalaisjournalistiseksi menestykseksi".
 
Karhuherran murinoiden pääasiallisena aihepiirinä on siis jääkiekkoilusta, etenkin turkulaisesta sellaisesta, vuodattaminen. Jonkinlaisena päämääränä on kokeilla uutta tapaa täydentää omaa vaatimatonta panosta kotimaisessa kiekkojournalismissa. Ihan kaikki mieleen putkahtavat jutut eivät sovi julkaisumme linjaan tai eivät muuten päädy varsinaisiksi jutuiksi. Niistä tekee silti usein mieli jutella yhtä tai toista. Toisaalta olen miettinyt, että tällä keinoin voisi kenties lisätä oman "tuotantoprosessin" ns. läpinäkyvyyttä; ehkä joskus potea jutun tekemisen eri puolia tai mielenkiintoisia sattumuksia kiekkosirkuksen kulisseissa. Tuon läpinäkyvyyden nimissä kuvittelen myös kunnianhimoisesti, että joku A) lukee tätä blogia ja Jatkis-juttujani sekä B) viitsii jopa kommentoida niitä. Eli tänne ovat tervetulleita kaikenlaiset kommentit, keskustelunavaukset, risu- ja ruusupuskat jutuista (joita aion häpäeämättömästi mainostaa) ja kaikki muu sen sellainen.

Kuten muuan viisas valmentaja muinoin sanoin: today is a good day for hockey. Vaikkei missään suuremmin pelatakaan. Mutta kun sen oikein oivaltaa, any day is good for hockey.